Entä jos pärjäämisen sijaan voisikin oikeasti voida hyvin?

Ilmassa on aistittavissa kahdesta suunnasta puhaltavaa tuulta; yhtäältä vaaditaan päättäjiä ja palveluntarjoajia tuottamaan matalan kynnyksen palveluita ja ennaltaehkäisevää toimintaa ja toisaalta ennaltaehkäisevää työtä tekevät verkostot koettavat ponnekkaasti tarjota ennaltaehkäisevää apua ja tukea. Mikä on se mylly, joka yhdistää nämä virtaukset elämän voimaa tuottavaksi voimalaksi?

Apua on tarjottu moniin eri tarpeisiin niin yhdistysten kuin yritysten osalta. Esimerkiksi Meijän Mikkelin Porukalla! -hanke, jossa Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry on monen muun alueen yhdistyksen kanssa aktiivisesti mukana, toimittaa mm. ruoka-avustusta ja keskusteluapua perheille. Lisäksi hankkeen aikana toteutetaan osallisuutta ja hyvinvointia vahvistavia toimintoja, jaetaan puuha -ja tarvikekasseja ja ennen kaikkea pyritään tuottamaan iloa asukkaille.

Vaikka ennaltaehkäisevä toiminta tuottaa paljon hyvää, on yksi kysymys kaikkien avuntarjoajien huulilla; mistä tavoitamme heidät, jotka voisivat avusta hyötyä? Tunnistaako hän esimerkiksi puhumisen tarpeen ja osaako hän ottaa tarjottua apua vastaan?

Se, että ihminen ei löydä avun piiriin, voi johtua muutamasta eri syystä. Usein ihminen ajattelee, että joku toinen tarvitsee apua enemmän kuin hän itse. Hän peilaa avun tarvettaan niihin, joilla kyse on elämästä ja kuolemasta ja toteaa sitten, että kyllä tässä vielä pärjätään. Ihminen on toisinaan niin sinnikäs, että se kääntyy häntä itseään vastaan.

Mutta entä jos pärjäämisen sijaan voisikin oikeasti voida hyvin? Ei ole olemassa mittaria, joka määrittelisi tarkkaan sen, milloin apua voi ottaa vastaan. Jokainen tarvitsee joskus apua ja moni hyötyisi siitä silloinkin, kun ei vielä koe tarvitsevansa sitä kipeästi. Myös sinä, joka tätä luet, olet ihan yhtä lailla kaiken hyvän arvoinen kuin kuka tahansa muukin.

Avun ulkopuolelle jääminen voi merkitä myös sitä, että ihminen ei tunnista minkälaisesta avusta olisi hänelle hyötyä. Avun tarjoaja ja vastaanottaja eivät aina kohtaa, sillä toisinaan apu ei osu oikeaan tarpeeseen.

 

”Sinä olet yhtä lailla kaiken hyvän arvoinen kuin kuka tahansa muukin.”

 

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia ovat laatineet tämän vuoden konsensuslausuman koskemaan aivojen ja mielen terveyttä ja näihin liittyviä ennaltaehkäiseviä käytäntöjä ja tutkimusta. Lausumassa todetaan, että aivojen ja mielen terveyden edistäminen kuuluu kaikille; niin yksilölle itselleen kuin yhteisöille ja yhteiskunnalle. Nähdäkseni kyse on siis siitä, että ihminen kantaa vastuun hyvinvoinnistaan jo ennen suurta hätää. Tämä voi yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä samaa vastuuta, joka potilaalla on lääkärikäynnillä; hänen odotetaan kertovan avoimesti ja rehellisesti tuntemuksistaan ja tarpeistaan, jotta häntä voidaan auttaa oikealla tavalla.

Ennaltaehkäisevässä työssä keskeistä on estää ongelmia syntymästä. Mistä ihminen siis voi tunnistaa avun tarpeen, mikäli näkyvää ongelmaa ei vielä ole?

Minun on helpointa käsittää asiaa psykologisen teorian kautta, jonka Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943. Siinä ihmisen tarpeet ovat kuvattuina hierarkisesti pyramidin muotoon, jonka perustan muodostavat ihmiselle välttämättömät perustarpeet, kuten ruoka, vesi, lämpö ja lepo.

Näiden fyysisten tarpeiden lisäksi perustarpeisiin kuuluu turvallisuuden tunne. Turvallisuutta voi ajatella kodin, perheen, työn, talouden ja terveyden näkökulmasta.

 

Vasta kun nämä tarpeet ovat riittävän tyydyttyneitä, ihminen voi alkaa kaivata ja tavoitella muita asioita elämäänsä. Pyramidia ylöspäin noustessa perustarpeita seuraa sosiaalisten suhteiden tarve. Ihmisellä on tarve kokea läheisyyttä ja rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja kuulluksi tulemista. Tämän jälkeen hän kaipaa arvostetuksi tulemista ja kykyä kunnioittaa myös itse itseään. Kun ihminen arvostaa omia mielipiteitään ja tunnistaa omia mieltymyksiään, hän voi alkaa toteuttaa ja kehittää itseään, mikä on tarvehierarkian huippu.

Jokainen voi löytää itsensä jostakin kohdasta tätä pyramidia, vaikka tarve eri asioille voi vaihdella eri aikoina. On selvää, että jos kaikki energia menee esimerkiksi läheisen terveydestä huolehtiessa, ei itsensä toteuttamiselle vaikkapa harrastusten parissa jää samalla tavalla mahdollisuutta. Mitä asioita sinä tavoittelet elämässäsi juuri nyt?

Jokaisella tarpeella on oma tärkeä merkityksensä mm. mielenterveyden, aivoterveyden ja jopa eloonjäämisen kannalta. Tarpeiden ohittaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa ihminen kamppailee elämän tasapainon löytämiseksi ja mielen terveyden säilyttämiseksi. Juuri sen vuoksi on tärkeää tutkia mihin asioihin voisi itse ottaa apua vastaan jo ennen kuin siihen on muodostunut ongelma, olipa kyse sitten terveydestä, toimeentulosta, ruoasta, sosiaalisista suhteista tai henkisen tuen tarpeesta. Siinä on se mylly.

 

Emmi Sorjonen

Omaistoiminnan kehittäjä