Jos kiitos onkin kirosana?
Haluaisin nostaa keskusteluun asian, mikä aika ajoin puhututtaa omaistaan hoitavien keskuudessa. Omaishoitaja voi kokea toisinaan ristiriitaisia tunteita suhteessa muihin sisaruksiinsa hoitaessaan heille yhteistä vanhempaansa. Hän on ryhtynyt vanhempansa omaishoitajaksi ehkä siksi, että on kokenut sen oikeaksi ja heidän välisen suhteensa sellaiseksi, että yhteistyö sujuisi heiltä ehkä paremmin kuin muiden sisarusten kanssa. Myös välimatka muihin sisaruksiin voi vaikuttaa päätökseen. Emme kyllä tiedä onko päätös ryhtyä omaishoitajaksi oikeastaan päätös tai valinta vai yksinkertainen teko sellaisessa tilanteessa, jossa se tuntuu jopa itsestään selvältä. Omaishoitajana toimiva kuvaa usein, että hän mielellään hoitaa vanhempaansa, mutta kokee tehtävässään joskus yksinäisyyttä. Hänestä tuntuu, että nyt kun hänelle on tehty omaishoidonsopimus kunnan kanssa, sisarukset ovat huokaisseet helpotuksesta ja jättäneet hänet yksin hoitamaan kaikki vanhempaansa liittyvät asiat. Kukaan heistä ei
