Sairaanhoitajaopiskelijan ajatuksia harjoittelusta yhdistyksessä   

Heips! Olen Kiia, kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta Mikkelistä. Suoritin kolmen viikon harjoittelujakson Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:ssä. Harjoittelu oli lyhyt, mutta täynnä uutta tietoa ja oivalluksia. 

Saatat miettiä, miksi sairaanhoitajaopiskelija valitsee harjoittelupaikakseen yhdistyksen? Vastaus on yksinkertainen: tiedonjano. Halusin syventää ymmärrystäni omaishoitajuudesta – aiheesta, joka on tärkeä monessa elämänvaiheessa, mutta josta puhutaan yllättävän vähän hoitoalan koulutuksessa. Tavoitteeni oli oppia, miten voin tulevana ammattilaisena tukea & huomioida omaisia ja läheisiä entistä paremmin. 

Sana omaishoitajuus oli minulle entuudestaan tuttu, mutta käsite sen takana kaipasi syvennystä. Aiemmissa harjoitteluissani olin törmännyt termiin, mutta ymmärrys siitä, mitä omaishoitajuus käytännössä tarkoittaa, oli vajavaista. Mitä omaishoitajuus oikeastaan on? Milloin ihminen on omaishoitaja? Mitä se vaatii? Alussa mielessäni oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia – nyt tilanne on toisinpäin. 

Erityisesti jäi mieleen, kuinka moni on omaishoitajatilanteessa tiedostamattaan. Omaishoitajuus ei tarkoita ainoastaan virallista sopimusta hyvinvointialueen kanssa – kyse on huolenpidosta läheisestä, joka tarvitsee arjessa apua sairauden, vammaisuuden tai muun erityisen syyn vuoksi. 

Harjoittelun aikana sain osallistua yhdistyksen toimintaan laajasti. Olin mukana vertaistukiryhmissä, valmennuksissa, erityislasten vanhempien ryhmässä sekä eri tapahtumissa. Näiden kohtaamisten kautta opin valtavasti. Erityisesti jäi mieleen, kuinka moni on omaishoitajatilanteessa tiedostamattaan. Omaishoitajuus ei tarkoita ainoastaan virallista sopimusta hyvinvointialueen kanssa – kyse on huolenpidosta läheisestä, joka tarvitsee arjessa apua sairauden, vammaisuuden tai muun erityisen syyn vuoksi. 

Pääsin myös kokemaan, kuinka tärkeä rooli vertaistukiryhmillä on. Oli todella silmiä avaavaa nähdä, miten paljon voimaa ja ymmärrystä osallistujat saavat toisiltaan. Ryhmissä jaettiin tietoa, kokemuksia ja arvostusta – ne loivat turvallisen, hyväksyvän ilmapiirin, jossa sai olla oma itsensä. 

On selvää, että tällaiselle tuelle ja yhteisöllisyydelle on suuri tarve. Vertaistuki ei poista kaikkia haasteita, mutta se voi olla juuri se olkapää, jonka avulla jaksaa. Toivon, että yhä useampi löytäisi tiensä näihin ryhmiin ja että tämänkaltaista työtä arvostettaisiin ja tuettaisiin vielä näkyvämmin. 

Toiminnasta jäi lämmin ja vahva tunne. On selvää, että tällaiselle tuelle ja yhteisöllisyydelle on suuri tarve. Vertaistuki ei poista kaikkia haasteita, mutta se voi olla juuri se olkapää, jonka avulla jaksaa. Toivon, että yhä useampi löytäisi tiensä näihin ryhmiin ja että tämänkaltaista työtä arvostettaisiin ja tuettaisiin vielä näkyvämmin. 

Eräässä ryhmässä meitä pyydettiin valitsemaan pöydältä esine, joka kuvastaisi omaa tunnetilaa. Valitsin jyväsäkin. Se kuvasi harjoitteluani täydellisesti: tarvitsin säkin, johon sain kerätä kaiken uuden tiedon. Siemenet eli oppimani asiat voivat kasvaa ymmärrykseksi, taidoksi ja viisaudeksi, kun niitä vaalitaan ja hyödynnetään oikein. Tällä säkillä siemenien kera jatkan matkaani kohti opintojen loppua ja lopulta työelämää. Mutta sitä ennen nautin tulevasta kesästä ja sen tuomista hetkistä. 

Muista olla armollinen itsellesi <3
– Kiia