Musiikista iloa!

Hei,

Olen Sofia, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n järjestöassistentti.

Kävin viemässä musiikin iloa Ristiinan vertaisryhmään 22.3. erilaisten harjoitteiden ja laulun muodossa. Kävimme läpi hengitysharjoitteita ja äänenkäyttöä, sitä miten ja missä ääni soi, kun sitä käyttää. Ryhmäläiset kokivat oivalluksen riemua huomatessaan eri vokaalien sijoittuvan eri kohtiin suussa ja siitä, että niiden sijaintia voi hallita. Verryttelimme leikkimielisesti ja keskustelimme musiikista ryhmäläisten elämässä. Lauloimme, puhuimme erilaisten musiikkityylien terveysvaikutuksista ja lopussa pidin lyhyen rentoutusharjoituksen, jonka musiikin merkityksestä keskustelimme. Ryhmäläiset olivat yhtä mieltä siitä, ettei harjoitus olisi ilman musiikkia ollut enää samanlainen. Yhdessä oli rentoa ja mukavaa ja aika kului nopeasti.

Moni joka tuntee minut tietää, että laulan tai hyräilen koko ajan. Koen sen itsekin välillä rasittavaksi, että päässäni soi aina jonkin kappale, oli se sitten mielestäni hyvä tai ei. Äidilleni selvisi hyvin varhain, että silloisista sisaruksistani minä olin se musikaalinen, joka istua nökötin pianon ääressä rämpyttämässä ja uutuuskappaleen soidessa auton radiossa oli se aina ihmetys, että kappale jäi päähäni sanasta sanaan. Olenkin sitten saanut kuulla sisaruksiltani kilttejä kehotuksia pitää suuni kiinni tuon tuosta...

Olen opiskellut musiikkia ison osan elämästäni. Aloitin musiikkiharrastuksen musiikkileikkikoulussa esikouluisässä, minkä jälkeen jatkoin pianon soittoa aina lukioikään saakka. Vaihdoin pianon soiton klassiseen lauluun 9. luokalla, ja hain laulu pääaineena Sibelius-lukioon Helsinkiin. Siellä opiskelin pääaineeni laulun ohessa myös musiikin historiaa ja kulttuuria, hieman kitaran soittoa, pop-laulua sekä lauloin koko lukioajan paljon keikkailevassa Kamarikuorossa. Lukio jo sinänsä vei paljon aikaani – musiikki toi ison lisän tavallisiin lukion oppimäärän opintoihin. Lisäksi Porvoosta Helsinkiin päivittäin matkustaminen vei keskimäärin 2-3h aikaa. Koinkin väsymistä ja paloin loppuun. Musiikin ilo muutti merkitystään, enkä enää saanut siitä irti samoja asioita kuin ennen. En edes harkinnut jatkavani uraa musiikin parissa, sillä olin niin väsynyt siihen kaikkeen. Jälkikäteen mietittynä tilanne voisi olla toinen, jos vireystilani ja ajankäyttömahdollisuuteni olisi ollut erilainen.

Tämän kaiken takia olen kuitenkin paljon rikkaampi, ajattelen. Nykyisin soitan ja laulan omaksi ilokseni, mutta haaveilen pianotunneista ja ehkä kuorosta. Pystyn jakamaan osaamisestani ympärilleni ja antamaan siitä muillekin iloa ja jotain uutta.

Vaikka musiikki on omalla kohdallani veressä, sen ei tarvitse olla. Se on joka tapauksessa jokaisen oikeus ja jokaisella on mahdollisuus saada siitä positiivisia elämyksiä. Musiikin terveysvaikutukset ovat tutkitusti todellisia; se alentaa verenpainetta, helpottaa stressiä, parantaa keskittymistä sekä piristää ja rauhoittaa. Musiikilla on hoidettu aivohalvauksesta toipuvia, muistisairaita, kipua, masennusta ja paljon muuta. Meillä kaikilla on oikeus ottaa musiikista kaikki irti – kokea onnea ja iloa.

Sofia 💖