Mitä voimme oppia?
Viikon aikana olemme siirtyneet uudenlaiseen arkeen. Poikkeustilaan,
joka laittaa meidät asettumaan koteihin, olemaan lähellä perhettä. Kodeista on
tullut yhtäkkiä elämän keskipiste. Lapset ovat siirtyneet kotikouluihin, osa
vanhemmista tekee etätöitä ja yli 70 -vuotiaita sekä riskiryhmään kuuluvia kehotetaan
pysymään kotona.
Ratkaistavana on uudenlaisia asioita arjessa; kuinka
kaupassa käynti suoritetaan niin, että pystytään välttelemään lähikontakteja, kuka
huolehtii aiemmin täysin itsenäisen ja omatoimisen isovanhemman
apteekkikäynneistä, miten yhdistää etätyö ja pienten lasten hoito, kuinka
opettaa lasta kotikoulussa ja motivoida teiniä tehtävien tekemiseen, miten sietää
toinen toisiamme päivästä toiseen käymättä välillä kodin ulkopuolella, miten
ottaa haltuun työpaikan uudet etätyön muodot, mitä keksiä perheen aikaisempien
harrastusten tilalle, kuinka sietää puolison stressiä tai huoletonta asennetta.
Perheet, joissa läheinen on sairastunut tai vammautunut
vakavasti, ovat jo eläneet tätä arkea aiemmin. He ovat kokeneet äkkipysähdyksen. Heränneet aamuun, jossa
entiset säännöt eivät enää päde. He ovat hermoilleet uuden edessä. He ovat
luopuneet omista harrastuksistaan, sovittaneet työn ja läheisen hoivan osaksi
jokaista päivää. He ovat tottuneet olemaan kotona, joustamaan omista
rutiineista. Viettämään aikaa yhdessä ja sietämään toinen toistensa metkuja.
Löytämään keinoja, joilla saadaan arki pyörimään ja keksimään keinoja, joilla
ottaa omaa aikaa. He ovat huomanneet, että joskus on pyydettävä apua. He
tietävät, että tulee tilanteita, joihin on vaan sopeuduttava. He ovat
opetelleet olemaan kiitollisia ja luottamaan.
"He ovat huomanneet, että joskus on pyydettävä apua.
Näiden perheiden kohdalla muutoksena tässä hetkessä on
kuitenkin vahva huoli. Huoli siitä, että joku perheenjäsenistä saa tartunnan ja
vaarantaa sairastuneen läheisen voinnin. Huoli siitä, että vastuuta kantava
vanhempi tai puoliso sairastuu itse. Huoli kotiin saatavan avun riittävyydestä.
Huoli siitä, että hengähdyshetkiä hoivatilanteesta ei saada. Huoli siitä, että apteekista
ei saada tarvittavia lääkkeitä tai hoitotarvikkeita. Huoli siitä, että läheinen
joutuu sairaalahoitoon. Huoli omasta romahtamisesta. Huoli siitä, että ei pysty
olemaan yhtä aikaa vanhempi, puoliso, hoivaaja, työntekijä, tytär/poika,
ystävä. Huoli siitä, että tästä ei selvitä.
"Heillä on jo kokemusta siitä, että äkillinen kriisi pistää meistä jokaisen nöyräksi ja alttiiksi sille, että aina emme voi vaikuttaa elämämme kulkuun.
Mitä voimme siis oppia näiltä perheiltä? Perheiltä, joita
kutsutaan joskus myös omaishoitoperheiksi. Perheiltä, jotka näyttävät suuntaa sille, että
vaikeatkin asiat muodostuvat osaksi normaalia arkea. Heillä on jo kokemusta siitä, että äkillinen kriisi pistää
meistä jokaisen nöyräksi ja alttiiksi sille, että aina emme voi vaikuttaa elämämme
kulkuun. Se mihin kuitenkin voimme vaikuttaa, on se, kuinka päätämme asennoitua
uuteen ja kuinka silloin toimimme.
Maarit Väisänen
Toiminnanjohtaja
Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry
Toiminnanjohtaja
Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry
maarit.vaisanen@msol.fi
p. 044 3084860
Kommentit
Lähetä kommentti