Mitä voimme oppia?

Viikon aikana olemme siirtyneet uudenlaiseen arkeen. Poikkeustilaan, joka laittaa meidät asettumaan koteihin, olemaan lähellä perhettä. Kodeista on tullut yhtäkkiä elämän keskipiste. Lapset ovat siirtyneet kotikouluihin, osa vanhemmista tekee etätöitä ja yli 70 -vuotiaita sekä riskiryhmään kuuluvia kehotetaan pysymään kotona.

Ratkaistavana on uudenlaisia asioita arjessa; kuinka kaupassa käynti suoritetaan niin, että pystytään välttelemään lähikontakteja, kuka huolehtii aiemmin täysin itsenäisen ja omatoimisen isovanhemman apteekkikäynneistä, miten yhdistää etätyö ja pienten lasten hoito, kuinka opettaa lasta kotikoulussa ja motivoida teiniä tehtävien tekemiseen, miten sietää toinen toisiamme päivästä toiseen käymättä välillä kodin ulkopuolella, miten ottaa haltuun työpaikan uudet etätyön muodot, mitä keksiä perheen aikaisempien harrastusten tilalle, kuinka sietää puolison stressiä tai huoletonta asennetta.

Perheet, joissa läheinen on sairastunut tai vammautunut vakavasti, ovat jo eläneet tätä arkea aiemmin. He ovat kokeneet äkkipysähdyksen. Heränneet aamuun, jossa entiset säännöt eivät enää päde. He ovat hermoilleet uuden edessä. He ovat luopuneet omista harrastuksistaan, sovittaneet työn ja läheisen hoivan osaksi jokaista päivää. He ovat tottuneet olemaan kotona, joustamaan omista rutiineista. Viettämään aikaa yhdessä ja sietämään toinen toistensa metkuja. Löytämään keinoja, joilla saadaan arki pyörimään ja keksimään keinoja, joilla ottaa omaa aikaa. He ovat huomanneet, että joskus on pyydettävä apua. He tietävät, että tulee tilanteita, joihin on vaan sopeuduttava. He ovat opetelleet olemaan kiitollisia ja luottamaan.

"He ovat huomanneet, että joskus on pyydettävä apua.

Näiden perheiden kohdalla muutoksena tässä hetkessä on kuitenkin vahva huoli. Huoli siitä, että joku perheenjäsenistä saa tartunnan ja vaarantaa sairastuneen läheisen voinnin. Huoli siitä, että vastuuta kantava vanhempi tai puoliso sairastuu itse. Huoli kotiin saatavan avun riittävyydestä. Huoli siitä, että hengähdyshetkiä hoivatilanteesta ei saada. Huoli siitä, että apteekista ei saada tarvittavia lääkkeitä tai hoitotarvikkeita. Huoli siitä, että läheinen joutuu sairaalahoitoon. Huoli omasta romahtamisesta. Huoli siitä, että ei pysty olemaan yhtä aikaa vanhempi, puoliso, hoivaaja, työntekijä, tytär/poika, ystävä. Huoli siitä, että tästä ei selvitä.

"Heillä on jo kokemusta siitä, että äkillinen kriisi pistää meistä jokaisen nöyräksi ja alttiiksi sille, että aina emme voi vaikuttaa elämämme kulkuun. 

Mitä voimme siis oppia näiltä perheiltä? Perheiltä, joita kutsutaan joskus myös omaishoitoperheiksi. Perheiltä, jotka näyttävät suuntaa sille, että vaikeatkin asiat muodostuvat osaksi normaalia arkea. Heillä on jo kokemusta siitä, että äkillinen kriisi pistää meistä jokaisen nöyräksi ja alttiiksi sille, että aina emme voi vaikuttaa elämämme kulkuun. Se mihin kuitenkin voimme vaikuttaa, on se, kuinka päätämme asennoitua uuteen ja kuinka silloin toimimme.

Maarit Väisänen
Toiminnanjohtaja
Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry  

maarit.vaisanen@msol.fi

p. 044 3084860