Ilmassa on aistittavissa kahdesta suunnasta puhaltavaa
tuulta; yhtäältä vaaditaan päättäjiä ja palveluntarjoajia tuottamaan matalan
kynnyksen palveluita ja ennaltaehkäisevää toimintaa ja toisaalta
ennaltaehkäisevää työtä tekevät verkostot koettavat ponnekkaasti tarjota
ennaltaehkäisevää apua ja tukea. Mikä on se mylly, joka yhdistää nämä
virtaukset elämän voimaa tuottavaksi voimalaksi?
Apua on tarjottu moniin eri tarpeisiin niin yhdistysten kuin
yritysten osalta. Esimerkiksi Meijän Mikkelin Porukalla! -hanke, jossa Mikkelin
seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry on monen muun alueen yhdistyksen kanssa aktiivisesti
mukana, toimittaa mm. ruoka-avustusta ja keskusteluapua perheille. Lisäksi
hankkeen aikana toteutetaan osallisuutta ja hyvinvointia vahvistavia toimintoja,
jaetaan puuha -ja tarvikekasseja ja ennen kaikkea pyritään tuottamaan iloa
asukkaille.
Vaikka ennaltaehkäisevä toiminta tuottaa paljon hyvää, on yksi
kysymys kaikkien avuntarjoajien huulilla; mistä tavoitamme heidät, jotka
voisivat avusta hyötyä? Tunnistaako hän esimerkiksi puhumisen tarpeen ja osaako
hän ottaa tarjottua apua vastaan?
Se, että ihminen ei löydä avun piiriin, voi johtua muutamasta
eri syystä. Usein ihminen ajattelee, että joku toinen tarvitsee apua enemmän
kuin hän itse. Hän peilaa avun tarvettaan niihin, joilla kyse on elämästä ja
kuolemasta ja toteaa sitten, että kyllä tässä vielä pärjätään. Ihminen on
toisinaan niin sinnikäs, että se kääntyy häntä itseään vastaan.
Mutta entä jos pärjäämisen sijaan
voisikin oikeasti voida hyvin? Ei ole olemassa mittaria, joka määrittelisi
tarkkaan sen, milloin apua voi ottaa vastaan. Jokainen tarvitsee joskus apua ja
moni hyötyisi siitä silloinkin, kun ei vielä koe tarvitsevansa sitä kipeästi. Myös
sinä, joka tätä luet, olet ihan yhtä lailla kaiken hyvän arvoinen kuin kuka
tahansa muukin.
Avun ulkopuolelle jääminen voi merkitä myös sitä, että ihminen
ei tunnista minkälaisesta avusta olisi hänelle hyötyä. Avun tarjoaja ja
vastaanottaja eivät aina kohtaa, sillä toisinaan apu ei osu oikeaan tarpeeseen.
”Sinä olet yhtä lailla kaiken hyvän arvoinen kuin kuka
tahansa muukin.”
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia ovat
laatineet tämän vuoden konsensuslausuman koskemaan aivojen ja mielen terveyttä
ja näihin liittyviä ennaltaehkäiseviä käytäntöjä ja tutkimusta. Lausumassa
todetaan, että aivojen ja mielen terveyden edistäminen kuuluu kaikille; niin yksilölle
itselleen kuin yhteisöille ja yhteiskunnalle. Nähdäkseni kyse on siis siitä,
että ihminen kantaa vastuun hyvinvoinnistaan jo ennen suurta hätää. Tämä voi
yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä samaa vastuuta, joka potilaalla on lääkärikäynnillä;
hänen odotetaan kertovan avoimesti ja rehellisesti tuntemuksistaan ja
tarpeistaan, jotta häntä voidaan auttaa oikealla tavalla.
Ennaltaehkäisevässä työssä keskeistä on estää ongelmia
syntymästä. Mistä ihminen siis voi tunnistaa avun tarpeen, mikäli näkyvää
ongelmaa ei vielä ole?
Minun on helpointa käsittää asiaa psykologisen teorian
kautta, jonka Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943. Siinä ihmisen tarpeet ovat
kuvattuina hierarkisesti pyramidin muotoon, jonka perustan muodostavat
ihmiselle välttämättömät perustarpeet, kuten ruoka, vesi, lämpö ja lepo.
Näiden fyysisten tarpeiden lisäksi perustarpeisiin kuuluu turvallisuuden tunne. Turvallisuutta voi ajatella kodin, perheen, työn, talouden ja terveyden näkökulmasta.
Vasta kun nämä tarpeet ovat riittävän tyydyttyneitä, ihminen
voi alkaa kaivata ja tavoitella muita asioita elämäänsä. Pyramidia ylöspäin
noustessa perustarpeita seuraa sosiaalisten suhteiden tarve. Ihmisellä on tarve
kokea läheisyyttä ja rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja kuulluksi tulemista. Tämän
jälkeen hän kaipaa arvostetuksi tulemista ja kykyä kunnioittaa myös itse
itseään. Kun ihminen arvostaa omia mielipiteitään ja tunnistaa omia
mieltymyksiään, hän voi alkaa toteuttaa ja kehittää itseään, mikä on
tarvehierarkian huippu.
Jokainen voi löytää itsensä jostakin kohdasta tätä
pyramidia, vaikka tarve eri asioille voi vaihdella eri aikoina. On selvää, että
jos kaikki energia menee esimerkiksi läheisen terveydestä huolehtiessa, ei itsensä
toteuttamiselle vaikkapa harrastusten parissa jää samalla tavalla mahdollisuutta.
Mitä asioita sinä tavoittelet elämässäsi juuri nyt?
Jokaisella tarpeella on oma tärkeä merkityksensä mm. mielenterveyden,
aivoterveyden ja jopa eloonjäämisen kannalta. Tarpeiden ohittaminen voi johtaa
tilanteeseen, jossa ihminen kamppailee elämän tasapainon löytämiseksi ja mielen
terveyden säilyttämiseksi. Juuri sen vuoksi on tärkeää tutkia mihin asioihin
voisi itse ottaa apua vastaan jo ennen kuin siihen on muodostunut ongelma,
olipa kyse sitten terveydestä, toimeentulosta, ruoasta, sosiaalisista suhteista
tai henkisen tuen tarpeesta. Siinä on se mylly.
Emmi Sorjonen
Omaistoiminnan kehittäjä
Kommentit
Lähetä kommentti