Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuisi, jos joutuisit
yllättäen onnettomuuteen, saisit äkillisen sairauskohtauksen tai sairastuisit
vakavasti? Jos kykysi huolehtia itsestäsi ja omista asioistasi heikentyisi
oleellisesti joko väliaikaisesti tai pysyvästi?
Kenen toivoisit silloin huolehtivan sinusta? Parisuhteessa
elävät ajattelevat ehkä ensimmäisenä puolisoaan, jonka toivovat tällaisessa
tilanteessa ottavan vastuun itsestä ja yhteisestä perheestä. Joillakin
ensimmäisenä mieleen tullut henkilö on oma aikuinen lapsi. Monesti läheisestään
huolehtimaan alkaakin juuri puoliso tai oma lapsi. Toisinaan se voi olla myös
esimerkiksi vävy tai miniä, sisar, lapsenlapsi tai joku muu kaukaisempi
sukulainen. Sairauden tai tapaturman kohdatessa alaikäistä lasta, nuorta tai
nuorta aikuista, kysymystä siitä kuka häntä hoitaa ei edes pohdita, vaan vanhempien
oletetaan huolehtivan hänestä ilman muuta.
Millaisia ominaisuuksia toivoisit sinusta huolehtivalla
olevan? Raha- ja erilaiset paperiasiat vaativat tietyntyyppistä
asioidenhoitotaitoa, jota varmasti toivoisit sinun taloudestasi vastaavalla
läheisellä olevan. Toisaalta näitä asioita hoitamaan voi myös palkata
ulkopuolisen edunvalvojan, joka voi olla paikallaan tilanteissa, joissa on
esimerkiksi vaarana syntyä sisarusten keskinäistä kilpailua tai suhteessa
esiintyy epäluottamusta. Läheisistä ei myöskään aina löydy sellaista henkilöä,
joka olisi halukas tai valmis tällaiseen vastuuseen.
Pelkkä asioiden hoito ei kuitenkaan riitä. Läheiseltä
vaaditaan herkkyyttä tuntea ja tunnistaa sairastuneen erilaisia tarpeita ja tunteita.
Kyky kommunikointiin voi olla muuttunut, jolloin tarvitaan uuden yhteisen
kielen opettelua. Kuka ymmärtäisi sinua pelkästä katseesta tai kulmakarvojen
asennosta? Monesti juuri tästä syystä omainen tai läheinen on paras hoivaaja,
sillä hän tietää sairastuneesta muutakin kuin sairauden tuomat oireet. Hän
tietää mistä läheinen pitää, mistä hän ilahtuisi, minkälaisesta kosketuksesta
hän pitää tai ei pidä, minkä hän kokee turvalliseksi ja mikä voi hämmentää.
Läheinen tuntee sairastuneen luonnollisen rytmisyyden, eli sen minkälaisella
tempolla asioita voi esittää ja onko hän esimerkiksi tarkka omista tavoistaan.
Luonnollisesti hän myös tietää nämä tavat.
Sillä, että sinua hoivaava ihminen tuntee sinun mielesi,
on iso merkitys mm. sille kuinka turvalliseksi voit tuntea olosi silloin, kun
olet heikoimmillasi. Tästä turvallisuuden kokemuksesta käsin voi synnyttää
toivoa, iloa ja huumoria, jonka avulla sekä sairastunut että hänen läheisensä
jaksavat vaikeimman yli.
Kuka siis olisi sinulle se ihminen, jonka uskot haluavan
sinulle hyvää, ja joka tuntee mikä juuri sinulle olisi hyväksi? Jos olet oikein
pysähtynyt tämän ajatuksen äärelle, olet ehkä voinut huomata, ettei asia
olekaan niin itsestään selvää kuin minkälaisena olet tottunut sitä pitämään.
Niin kuin ei ole terveyskään. Sen vuoksi olisi tärkeää uskaltautua pohtimaan
näitä asioita jo etukäteen läheistensä kanssa.
Mikäli sinulla on selviä mielipiteitä siitä miten sinua
tulisi hoitaa, olisi nämä asiat tuotava esille ja laadittava myös tarvittavat
asiapaperit, kuten hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus valmiiksi kaiken
varalle. Tärkeintä on avoin keskustelu, jonka avulla kumpikin osapuoli voi olla
luottavainen vaikeassakin tilanteessa. Erityisesti se auttaa sitä läheistä,
joka joutuu äkillisesti ja yksin arvioimaan mikä sairastuneelle olisi parasta.
Emmi Sorjonen
Omaistoiminnan kehittäjä
OmaisOiva
Kommentit
Lähetä kommentti