Omaishoitajuuden ohella yksi aliarvostetuimmista ammateista työn vaativuuteen ja palkkatasoon nähden on henkilökohtainen avustaja. Työnkuva voi olla hyvin moninainen ja usein tarjolla on vain osa-aikaista työtä. Hyvän henkilökohtaisen avustajan työpanos on usein kuitenkin korvaamattoman arvokas omaishoitajalle ja -hoidettavalle, koska se mahdollistaa mm. omaishoitajan työssäkäynnin sekä hoidettavan koulussa, työtoiminnassa, harrastuksissa ja asioilla käynnit.
Nykyään
tunnutaan ajateltavan, että henkilökohtaisena avustajana voi toimia kuka
tahansa ilman minkäänlaista koulutusta. Kuitenkin avustettavat tarvitsevat
usein apua erilaisten apuvälineiden käytössä, liikkumisessa, kommunikoinnissa,
haastavan käytöksen hallitsemisessa, henkilökohtaisen hygienian hoidossa (esim.
wc käynneillä), asioilla käydessä maksuvälineiden käytössä, ym. Avustettavilla
voi olla myös sairauksia, joihin he tarvitsevat lääkitystä ja lääkkeiden annostelu
ottaminen ei aina itseltä onnistu.
Ei ole
tavatonta, että henkilökohtaisen avustajan paikkaa hakee henkilö, joka on
”pakotettu” tulemaan haastatteluun, ettei karensseja tule. Joku on lopettanut
työntekonsa lyhyeen, koska on kokenut avustettavan liian haastavaksi itselleen.
Toisen joutuu irtisanomaan, kun päivätoiminnasta tulee palautetta, että
omaishoidettavaan kohdistuu epäasiallista käytöstä. Kolmas saattaa jäädä aina
palkkapäivän jälkeen reilun viikon sairaslomalle, jonka todellinen syy voi olla
päihdeongelma. Myös lähes kielitaidottomia henkilöitä saatetaan tarjota
avustajiksi, vaikka avustettavalla olisi puheen ymmärtämisen vaikeuksia
muutenkin. Minkä näistä esimerkin tapaisista henkilöistä ottaisit oman vanhan
äitisi tai isäsi-, liikenneonnettomuudessa vaikeasti vammautuneen puolisosi-
tai kehitysvammaisen lapsesi avustajaksi? Jättäisitkö omaisesi turvallisin
mielin hänen seuraansa, kun lähdet itse töihin?
Henkilökohtaisen
avustajan paikkaa hakevien joukossa on todellisia helmiä, henkilöitä, jotka
rakastavat työtään ja arvostavat avustettaviaan. Miten nämä todelliset helmet
erotetaan paikkaa hakevien monenkirjavasta joukosta lyhyen haastattelun aikana?
Olisiko kohtuullista, että henkilökohtaisella avustajalla tulisi olla vähintään
hoiva-avustajan koulutus ja palkkaus? Todennäköisesti nämä avustajat, jotka rakastavat
työtään, hakeutuisivat tähän koulutukseen, ellei heillä olisi soveltuvaa
koulutusta ennestään. Avustajaehdokkaat, jotka hakevat työpaikkaa
henkilökohtaisena avustajana ja eivät tiedä mihin ovat ryhtymässä, saisivat koulutuksesta
tietoa siitä, mitä kaikkea työ pitää sisällään. Koulutuksen aikana he voisivat
miettiä omaa soveltuvuuttaan avustajan työhön. Myös omaishoitajan olisi
helpompaa luottaa siihen, että hänen hoidettavansa on turvassa, kun avustajalla
olisi asianmukainen koulutus ja hän olisi hakeutunut työhön omasta tahdostaan.
Nyt kun
henkilökohtaisten avustajien palkat ovat mahdollisena säästökohteena (Savon
Sanomat, ”Palkanalennus uhkaa henkilökohtaisia avustajia itäsuomessa”
13.3.2023), toivoisin päättäjien pysähtyvän vielä miettimään, mihin kaikkeen
tämä mahdollinen palkanalennus voi vaikuttaa.
Hyvän
henkilökohtaisen avustajan tulee saada asianmukainen palkka vaativasta ja
tärkeästä työstään. Onhan henkilökohtaisen avustajan työpanoksen kohteena
omaishoitajan kallein aarre, läheinen ja rakas ihminen, jolla on myös oikeus
ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään.
Johanna Nykänen
Kirjoittaja
on oman, nyt jo aikuisen autistisen/kehitysvammaisen lapsensa omaishoitaja 20 vuoden
kokemuksella ja huhtikuussa valmistuva koulutettu omaishoidon
kokemusasiantuntija.
OKA
kokemusasiantuntija koulutus on Pieksämäen Omaishoitajat ry:n sekä Mikkelin
seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n käynnistämä ensimmäinen yhteinen
kokemusasiantuntijakoulutus Etelä-Savon alueella, josta huhtikuussa valmistuu 8 koulutettua omaishoidon asiantuntijaa.
Kommentit
Lähetä kommentti