Omaishoitaja - tuletko kohdatuksi ilman suorituksia?

Psykologi Pekka Tölli on kirjoittanut vasta julkaistun kirjan arvostavasta kohtaamisesta ja kertoo Ylen haastattelussa kohtaamisen vaikutuksista terveyteen. Hän kuvailee, että arvostus on ihmisten välinen asia, joka syntyy ihmisten kohdatessa toisiaan. Näin ollen kohtaamattomuus sitä vastoin aiheuttaa yksinäisyyden kokemuksia. Tölli kuvailee tutkimuksiin viitaten, että yksinäisyyden ja eristämisen tunne on yksi haavoittavimpia kokemuksia ja vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen. Toisaalta kohdatuksi, siis nähdyksi ja kuulluksi, tuleminen voi Töllin mukaan jopa pidentää elinikää.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja arvostavaa kohtaamista kokeakseen arvostusta. Arvostava kohtaaminen tarkoittaa toisen huomioimista, hänen olemassaolonsa hyväksymistä ja avoimen myönteistä suhtautumista, Tölli luettelee. Tyypillisiä esteitä kohtaamisissa ovat Töllin mukaan kiire, kuuntelemattomuus tai keskittyminen muuhun. Omaishoitoperheissä koetaan usein yksin jäämistä myös siinä mielessä, etteivät ystävät, tuttavat ja sukulaiset enää käy kylässä kuten ennen. Arvioni on, että ei rohjeta kohdata sairastunutta tai hänen läheisiään.

Omaistaan hoitavat kokevat, että joskus sairauden edetessä juuri tämä kohtaamisesta syntyvä vuorovaikutus ja kokemusten peilaus toistensa kanssa hiipuu. Ei ole enää sitä ihmistä, joka ottaisi vastaan omat kokemukset ja kertomukset. Sairaus on voinut viedä kyvyn löytää sanoja, ymmärtää riittävällä tavalla toisen puhetta ja kertomaa tai kyvyn empatiaan ja toisen mielen ymmärtämiseen. Omaiset kertovat silti yrittävänsä pitkään puhua ja kertoilla arjesta ja jatkavansa siten sitä normaalina koettua arkea, mutta omien sisäisten kokemusten jakaminen jää vähemmälle.

Näen riskinä sen, että omainen alkaa eriyttää itsestään hoivaajan roolin, jossa hän on olemassa vain toisen hoitoa ja huolenpitoa varten jääden samalla itse vaille kohtaamista ja arvostusta ihmisenä sinänsä. Kokemukseni mukaan omaishoitaja kokee tällöin yksinäisyyttä, riittämättömyyttä ja jää jopa vaille oman elämän merkityksellisyyden kokemusta. Jos oman elämän merkityksen kokee vain toiselle tuottaman hoivan ja hyvän kautta, on elämän merkityksellisyyden kokemus suurissa vaikeuksissa esimerkiksi tilanteessa, jossa omaishoidettava kuolee tai siirtyy pysyvästi hoitokotiin. Töllin mukaan saamme arvostusta suorituksistamme, mutta tärkein arvostus kohdistuu siihen, mitä olemme ilman suorituksia. Se tuo hänen mukaansa riittävyyden kokemuksen. Haluankin muistuttaa omaishoitosuhteessa olevia pysähtymään niihin hetkiin, joihin ei lukeudu avustamista, huolehtimista ja suorittamisia. Se tekee molemmille – niin hoitajalle kuin hoidettavalle ja heidän suhteellensa hyvää.

Jos huomaa, että ajatukset alkavat kiertää kehää ja kulkea ns. sisäkierteitä pitkin vieden mielialaa alaspäin, voisi olla aika ja tarve tulla kohdatuksi. Jos omasta ystäväkunnasta ei löydy sellaista henkilöä, niin ammatillisissa järjestöissä työskentelee kohtaamisalan ammattilaisia, joilla on aikaa ja kykyä kohdata ihminen ihmisenä.

 

Emmi Sorjonen,

Omaistoiminnan vastaava

Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry

Linkistä Ylen alkuperäiseen julkaisuun: https://yle.fi/