”Se oli iso ja tiukka päätös, mutta se oli vain tehtävä.”

 

”Se oli iso ja tiukka päätös, mutta se oli vain tehtävä.”

 

Päätös hoitoa tarvitsevan läheisen siirtämisestä palveluasumiseen on eittämättä yksi elämänkaaren haastavimmista tehtävistä. Kiintymys, yhteinen eletty elämä, lupaus pitää huolta toisesta sekä vastuun- ja velvollisuudentunto tahtovat pitää kiinni siitä, että läheinen voisi olla kotona loppuun saakka. Toisaalta mieleen hiipii tyypillisesti myös pelko; miten häntä hoidettaisiin kodin ulkopuolisessa palvelussa? Miltä se hänestä tuntuisi? Hylkäänkö hänet? Mitä ihmisetkin siitä ajattelevat? Ja vielä; miten minä itse elämäni järjestän, kun jäänkin yksin?

 

”Sanot vaan sitten, kun et enää jaksa, niin järjestetään sitten hoivakotipaikka.”

 

Toteamuksessa on ainakin kaksi ongelmaa: ensinnäkin oman jaksamisen raja on kuin veteen piirretty viiva, joka vaihtelee päivästä ja hetkestä toiseen. Mieli on niin vahva, että se saa aina ylipuhuttua väsymyksenkin läpi jatkamaan, kun halu toisen hoitoon tai pelko sen päättämisestä on voimakas. Omaishoitajan voi olla myös vaikeaa tunnistaa omaa uupumistaan, sillä hän on niin keskittynyt hoidettavan läheisen vointiin ja hänestä huolehtimiseen.

 Toinen ongelma liittyy siihen, että näin sanoessaan henkilö siirtää edelleenkin vastuun toisen kohtalosta yksinomaan omaishoitajalle. Kaikki on hänestä ja hänen jaksamisestaan kiinni. Se sälyttää valtavan henkilökohtaisen vastuun omaishoitajalle, jota hänen voi olla mahdotonta käsitellä. Vastuu tuntuu erityisen painavalta silloin, jos mielikuvat ja kokemukset palvelutaloista ovat negatiivisia. Radikaalisti ilmaistuna omaishoitaja voi kokea, että hänestä on kiinni, saako omainen hyvää/kohtalaista hoitoa kotonaan vai hylätäänkö hänet ”säilöön” odottamaan kuolemaa. Se tuntuisi mittaamattomalta vastuulta kelle tahansa.

 

Vinkkejä omaishoitajalle:

1.        Hahmota jo etukäteen itsellesi, mistä merkeistä tiedät tulleesi liian väsyneeksi hoitamaan läheistäsi. Jos näitä merkkejä ilmenee, sinun on helpompi luottaa omaan päätökseesi hakea apua.

2.        Pyri keskustelemaan erilaisista tilanteista etukäteen hoidettavan läheisen kanssa. Mitä ovat hoidettavan läheisen toiveet oman hoitonsa suhteen? Mikä olisi hänen mielestään paras ratkaisu silloin, jos hoito ei enää kotona onnistu.

3.        Kerro myös omista rajoistasi. Esimerkiksi joillekin raja voi olla siinä, kun läheinen ei enää kykene hoitamaan omaa hygieniaansa. Jollekin se voi olla siinä, ettei halua ryhtyä sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin. Kun asiat on sanottu ääneen, se helpottaa päätöksen tekemistä.

 

Ryhtyessään hoitamaan omaistaan henkilö sitoutuu huolehtimaan siitä, että apua tarvitseva läheinen saa tarvitsemansa avun ja hoidon. Liian usein omaishoitajat käsittävät tämän mielessään siten, että hänen yksin täytyy tehdä se kaikki. Vaikka usein onkin kyse siitä, että muita hoidosta vastuuta kantavia läheisiä ei ole, on mukana myös korkea kynnys ulkopuolisen avun hakemiseen ja vastaanottamiseen. Joskus kynnys on hoidettavalla, joskus omaishoitajalla, usein vähän molemmilla. Toivoisinkin, että omaiset muistaisivat, että toisesta huolehtimiseen kuuluu myös ulkopuolisten palveluiden järjestäminen silloin, kun omat keinot ja voimavarat eivät riitä. Eikä niiden kaikkeen edes tarvitse riittääkään, kun ihmisiä ollaan.

 

On tärkeää, että läheinen saa turvallista ja asianmukaista hoitoa, mutta yhtä tärkeää on se, ettei omaishoitaja uuvu ja sairastu siinä hoitaessaan.

 

Kypsymisaika. Sitä tarvitaan, kun vaihtoehto palvelutaloon siirtymisestä alkaa tulla ajankohtaiseksi. Joskus omaishoitajalle saatetaan todeta, että hänen olisi pitänyt tehdä päätös jo paljon aiemmin. Toisinaan hän kuulee moitteita ”kun on laittanut läheisensä hoitoon”. Päätös ei ole kevyt eikä usein helppo. Se vaatii prosessointia, tilanteen kypsyttelyä ja oman olon seuraamista sekä tukea päätöksen tekemiselle. Voi tuntua helpottavalta, jos muutkin ovat sitä mieltä, että hoito on jo liian vaativaa kotona suoritettavaksi. Omaishoitajat, joiden läheinen on siirtynyt palveluasumiseen, kertovat monesti heille syntyneestä vahvasta tunteesta, että ”nyt on sen aika”. Tunteiden ristiaallokosta on helpompi selvitä, kun on itse sinut ratkaisun kanssa.

 

Syksyllä 2024 tueksi omaishoidon päättymisen tilanteisiin järjestetään kaksi ryhmää:

Entisten omaishoitajien vertaisryhmä, kun hoidettava läheinen on siirtynyt palveluasumiseen, alkaa 18.9. klo 13 Mikkelissä, Omatorilla.

Katse huomiseen vertaisryhmä heille, joiden hoidettava läheinen on menehtynyt, alkaa 26.9. klo 13 Kangasniemellä.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset allekirjoittaneelta:

 

Emmi Sorjonen

OmaisOiva-toiminta

Puh. 050 470 2899 / emmi.sorjonen@msol.fi